We hear the sound of machines

Heard of a van that is loaded with weapons,
Packed up and ready to go
- Talking Heads: Life During Wartime

Suuret rattaat pyörivät maailmalla, ovat pyörineet jo kuukausien ajan. Joukkoja siirretään, puheita pidetään, lausuntoja annetaan. Parempiosaiset pakkaavat laukkunsa ja jättävät Irakin ja Kuwaitin. Prosessin vääjäämätön lopputulos on käsillä, ensi yönä GWB tullee ilmoittamaan hyökkäyksen alkavan päivien sisällä. Lopputulosta, poislukien Irakin puolustusvoimien ilmeistä tuhoa, on vaikea arvioida. Sodassa ei näytä olevan selviä voittajia: Irakin kansa todennäköisesti pääsee eroon diktaatuurista, mutta saa sen tilalle lännelle mieluisen nukkehallituksen, Blair tuhoaa poliittisen uransa ja Bush onnistuu yhdistämään islamilaisen maailman länttä vastaan vuosikymmeniksi horjuttaen samalla Yhdistyneiden Kansakuntien asemaa maailmanpolitiikan vakauttavana tekijänä. Sota terroria vastaan on vasta alussa, ei loppumetreillä.

Dogs start a-twitching
And they’re looking at you
- Talking Heads: Blind

Kylmäävintä koko asiassa ei ole sodan aloittaminen kyseenalaisin perustein, siinähän ei ole mitään uutta. Sen sijaan on huolestuttavaa seurata Yhdysvaltojen sisäisen ilmapiirin muuttumista parin viime vuoden aikana. Sananvapauden luvattu maa on luisumassa oudolle tielle, helposti nousee mieleen 50-luvun taite ja McCarthyismin vainoharhaiset vuodet.

Asioiden naurettava puoli - tunnettu ranskanperunoiden uudelleennimeäminen Edustajainhuoneen ravintoloissa - helposti kätkee sen vakavamman puolen. Nykyisen mielipideilmaston vallitessa Yhdysvalloissa on hämmästyttävän helppoa torpedoida uransa, kuten country-yhtye Dixie Chicks sai huomata. Eräs heistä sattui toteamaan yhtyeen Lontoon-keikalla häpeävänsä, että Bush on teksasilainen kuten hekin. Seurauksena yhtyeen levyjen joutuminen pannaan amerikkalaisilla radioasemilla sekä ainakin Louisianassa heidän levyjään on tuhottu julkisesti. Hätäisesti esitetty anteeksipyyntökään ei ole toistaiseksi poistanut maanpetturin leimaa Chicksien otsalta. Grammy-gaalasta hylkiöksi ennätysajassa?

I’m an ordinary guy
Burning down the house
- Talking Heads: Burning Down the House

Samoin on mediasta voinut seurata tapauksia, joissa ranskalaisten ovia on tuhrittu terveisin painua hevonkuuseen pilaamasta kunnon amerikkalaisten ilmaa. Kyse on onneksi vielä yksittäistapauksista, mutta miellyttävää olisi, jos Bush sen sijaan, että kutoo faktoideja ja puolittaisia sepitteitä uhkan verkoksi, kohdistaisi sanansa omalle kansalleen asettuen monimuotoisen yhteiskunnan puolelle, sellaisen jossa voi (herra paratkoon) ilmaista mielipiteensä jopa presidentistä joutumatta heti mustalle listalle.

Mitenkö tämä minua sitten liikuttaa? Syväänjuurtuneen apatiani takia ei oikeastaan mitenkään. Ikävä todeta, mutta tällä hetkellä suurin päänvaivani globaalin kriisin edessä on se, että vaikuttaako ja millä tavalla Britannian sotaan liittyminen Helsinki-Vantaa—Heathrow -lentoyhteyksiin ensi viikonvaihteessa, se ja WHO:n varoitukset uudesta keuhkokuumeen muodosta; Briteistä on viime tietojen mukaan ilmeisesti löydetty jo yksi sairastapaus. Kyynistä kenties, mutta en parempaankaan pysty.

Stop making sense, making sense
I got a girlfriend that’s better than that
And nothing is better than this
- Talking Heads: Girlfriend is Better

Lentomme laskeutuu lauantaina aamupäivällä. Täytynee varautua jonoihin ja tylyihin metallihattuisiin miehiin, jotka aprikoivat sen mahdollisuuden todennäköisyyttä, että onkohan tuo rakentanut läppäriinsä pommin. Taisin valita huonon hetken ajaa pääni kaljuksi. Olikohan minulla passikuvassani hiukset vai ei? Pitää tarkistaa.