Jumala puolellamme

A screaming comes across the sky.
It has happened before, but there is nothing to compare it to now.
- Thomas Pynchon: Gravity’s Rainbow

Ne Bagdadin asukkaat, joita ei ole evakuoitu, oletettavasti kyyhöttävät parasta aikaa pommisuojissaan odottaen Yhdysvaltojen Tomahawk-risteilyohjusten (hinta noin 1 miljoona dollaria kappale) tulosta kertovaa ulvontaa. Hyökkäys on tulossa, kukaan Yhdysvaltojen sotilasjohdon ulkopuolella ei vain vielä tiedä tarkkaa hetkeä. Voi vain odottaa.

Bushin johtama Yhdysvallat syrjäyttää nopeasti Saddam Husseinin vallasta. Entä sitten? Saddamin hallinto on ollut kiistatta mielivaltaa ja jatkuvaa ihmisoikeuksien polkemista. Demokratian levittämiselle ja tyrannien syrjäänheittämiselle, vaikka väkivalloin, voidaan esittää painavia syitä. Koskapa tuskin kukaan, edes Yhdysvalloissa, uskoo Irakin vakavasti muodostaneen välitöntä uhkaa länsivalloille, eikä öljystä tietenkään ole kyse tällä kertaa. Jäljelle jää siis vain Irakin kansan vapauttaminen hirmuvallan ikeestä. Ylevää. Kannatetaan.

Mutta koska Irakin kansa on vapauttamisen arvoinen, niin toki myös Iranin, jonka muslimijohto on jatkuvasti ollut aktiivinen Yhdysvaltojen vastaisen terrorin tukemisessa? Tai kenties myös Saudi-Arabia tulisi vapauttaa — sehän on tiukka monarkia, jonka ihmisoikeustilanne on sekä Amnestyn että Yhdysvaltojen huomion kohteena, ja jonka kansalaisia useat 11.9. terroristeista olivat. Pohjois-Koreankin diktaattori Kim Yong-Il voitaisiin kenties nähdä uhkana maailmanrauhalle ydinohjelmineen ja ohjuskokeineen. Pakistan, jossa Osama Bin-Laden piileskelee? Libya? Guatemala? Kolumbia kokaiinikartelleineen muodostaa kiistatta globaalin uhan. Ja eikö olisikin jo korkea aika ottaa Panaman kanava takaisin oikeisiin käsiin?

Tehtävänsä vakavasti ottavalle maailmanpoliisille riittää töitä, mutta riittääkö tarmo enää sen jälkeen kun henkilökohtaiset kalavelat on maksettu? Tuskin. Mutta ainakin Bushin hallinto onnistuu loistavasti syventämään juopaa sekä arabimaihin että omiin liittolaisiin paitsi sodanlietsonnallaan mutta myös, siltä nyt näyttää, salakuuntelemalla Saksaa ja Ranskaa, EU:n tukipilareita. Yhdysvaltain diplomaattikunta huokaa syvään ja painaa päänsä, vuosikymmenien kärsivällinen työ on hukassa. Tämän sodan jälleenrakennus tulee olemaan pitkä prosessi, eikä se tapahdu yksinomaan Irakissa. Tosin kyynisesti voisi veikata Dick Cheneyn öljyporhokavereineen kantavan oman kortensa kekoon ainakin Irakin öljyntuotannon demokratisoimisessa. Realpolitik.

Parodian mahdottomuudesta: The Onion profetoi vuonna 2001 ja iskee jälleen naulan kantaan.