On harmaa, pölyinen päivä. Vastapäisen kerrostalon katolla on lippu puolitangossa. On hyvä hetki muistella kuolleita vaikka Sigur Rósia kuunnellen. ()-levyn kappale Untitled (se neljäs, välihuomautuksena nippu ärräpäitä islantilaisten erikoisuudentavoittelijoiden nimeämispolitiikkaa koskien) toimii hyvin kultavärin kanssa.
Aiheen arkistot: Lahti
Aprillipäivänä
Vieraassa kaupungissa ihmisiä katsoo eri tavalla. Silmä hakee tuttuja piirteitä oudoista kasvoista, sydän on tunnistavinaan jonkun hahmon vain todetakseen: ei hän, ei täällä. Olin väärässä. Erehdyin. Kunnes eräänä päivänä, täpötäyden ravintolasalin toisella puolen, jotain tuttua, vilkaisen toistamiseen, refleksinomaisesti – eihän se voi olla, mutta kyllä […]
Wistful with a fistful
No loppuihan se humina… sanoisin, että eilinen oli ehdottomasti tämän päivän arvoinen, vaikka pitää myös todeta, että musikaali ei ole lajini. Oikeastaan ainoa kyseisen genren edustaja, jonka haluaisin nähdä lavalla on Zappan Thing-Fish, mutta se toive tuskin toteutuu lähivuosina. Niin… Leyla ja Daniel… Elsa Saisio […]
Miksi juuri minulle käy näin? Aina.
Löysin tänään mainion kahvilan, Pacco’s Espresso Bar: hyvää kahvia, miellyttävä atmos, loistava musiikki (Bill Withers, Curtis Mayfield) ja tiskin takana karismaattinen saksmanni, joka kanavoi salaatinteon lomassa James Brownia. Au! Urgh! Yllättävää, mutta hyväntuuliseksi tekevää touhuamista. Riemuitsin hetken. Selkeää suosikkiainesta! Tästä tulee välittömästi kantapaikkani! Paccolle kannan […]
Arjen elokuvaa
Pienet asiat piristävät harmaudessa. Hetki sitten Vesijärvenkadulla yhytetty taideopiskelijoilta vaikuttanut nelikko lipui somasti alamäkeen pipot silmillä, tytöt käsikynkässä keskellä, pojat laivueena sivuilla. Tupakki röyhysi ja neliääninen laulu – kuulosti Chydeniukselta, en ole varma – soi kauniisti. Nuoruudella on puolensa.
C10H14N2
Dopamiinitasot tuntuvat alhaisilta. Minun on ikävä nikotiinia. Tai ylipäätään jotain -iiniä. Onneksi sentään on vielä C8H10N4O2.