Onnellinen. Puolen vuoden painajainen (kyllä, niin voi sanoa) on päättynyt. Huonekalut ovat löytäneet uudet paikkansa kauniisti. Rautatienkadulla ollaan kovin tyytyväisiä niin itseen kuin kotiin. Saa tulla käymään.
Aiheen arkistot: kuvat
Papat
”Tässä aletaan olla siinä iässä, että mitä tahansa teemmekin, on se jonkun mielestä naurettavaa.”
Nupit kaakkoon
– Niin… pohjimmiltani taidan sittenkin olla heviurpo. – Tähän miun pitäs kai sanoa, että et. Mutta… Lyhyt keskustelu armaan kanssa taipumuksestani mennä äärimmäisyyksiin asiassa kuin asiassa.
Listat
Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, remontti on rakennusfirman osalta ohi. Lopputarkastus oli perjantaina. Viikonloppu on mennyt mattolistoja naputellessa ja sahatessa. Sinänsä mukavaa puuhastelua, mutta olen huomannut, että en todellakaan pidä silikonista jota innokkaat rakentajat ovat tunkeneet kaikki löytämänsä saumat täyteen.
Haalaripukuinen herätyskello
Ahh… maanantai! Ilokseni huomasin, että remontissamme oli vielä ollut jemmassa yksi päivä, jolloin haalaripukuinen herätyskello sai pitää aamunavauksen. Odotin ennakkotietoihin luottaen viimeistelijöitä saapuvaksi maanantai-iltana klo 19, en maanantaiaamuna klo 7. Aamu, ilta — same difference.
Perkussiivista
Viimeinkin olen nähnyt valon ja saanut omakseni viisauden murusen: kitara on lyömäsoitin. Tiedän nyt myöskin, että jos voisin vapaasti valita, kuka maailmanhistorian henkilö haluaisin olla, niin valitsisin epäilemättä Joe Messinan, Motown-dominokeksin (Robert White, Joe Messina, Eddie Willis) valkean täytteen. Herkullista.