Sanaton

Isäni opettelee toista kertaa elämässään käyttämään käsiään.

Typon viimeaikaiseen hiljaiseloon on on ollut monia syitä, kaikki henkilökohtaisia. Sanoja on riittänyt hädin tuskin yksityiselämässä, julkisemmasta ilmaisusta ei ole ollut puhettakaan.

Tilanne on toivoakseni nyt hieman vakiintunut ja tavanomainen jaarittelu voi jälleen alkaa. Hmm… kiroaisinko oikukasta säätä, jääkiekon MM-kisoja vai aamutahmeutta? Ylistäisinkö makkaranpaistoa saunan jälkeen vai lintujen aamukuoroa? Kevätsateen pehmeyttä? Nah… taidanpa omien sanojen puutteessa loistaa lainavalolla. Mieleeni muistutettiin hiljan erinomainen Röyhkän biisi:

Ennen olin kokonaan toinen.
Ennen menin minne pyydettiin.
Ennen minä keräsin teitä kuin hyönteisiä.

Enkä vielä tiedä mikä olen nyt.
Ei, en pettynyt.
Ei, ei, en tylsimys.
Ta-dad-dad-dad-dad-dad-da-daa-da, katsotaan.
Ma-mam-mam-mam-mam-mam-ma-maa-ma, ootetaan.
Haluan jotain uutta, ja se on tulossa.
Ta-dad-dad-dad-dad-dad-da-daa-da, katsotaan