Warning: Illegal string offset 'num_images' in /biz/rotaatio.org/html/blog/wp-content/plugins/shiba-media-library/shiba-media-library.php on line 639
Tämä on minun. | Page 2

Monthly Archives: joulukuu 2006

Lause ja vainaa

Wired taannoin meemitteli tunnettujen kirjailijoiden kuuden sanan kertomuksilla sinänsä mainiosti. Erityisesti tieteiskirjailija Orson Scott Cardin ”The babyâ??s blood type? Human, mostly.” nauratti. Mutta Italo Calvino on teoksensa Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle osaan Nopeus löytänyt todellisen helmen, guatemalalaisen kirjailijan Augusto Monterroson ”novellin”, joka on kokonaisuudessaan seuraava: […]

Hetken hiljaisuus

Olen kuullut sanottavan, että jokainen päivä on jonkun maailmanloppu. Kaikki ihmisen tieto, muistot ja lahjat lakkaavat olemasta. Kokonainen maailma häviää silmänräpäyksessä. Tilalle tulee suru, sitten hyväksyminen.

Ääniä ajan takaa

Painan metallikuoren korvaani kiinni. Kuuntelen nopeaa tikitystä, ääni tuo mieleen pikkulinnun sydämen. Kuori näyttäisi olevan kromattua terästä. Sen sisällä näkymättömissä on rattaita, vipuja, jousia – messinkisiä kai. Vedettävä rannekello — kyseinen yksilö on valmistettu Neuvostoliitossa, valtiossa jota ei enää ole, tuskin sen valmistanutta tehdastakaan — […]

Batman, missä olet?

Aina välillä kaupunkiympäristö muuttuu mukavan omituiseksi. Kuva otettu Loviisan- ja Rautatienkadun kulmauksesta 5.12. noin iltaseitsemän aikoihin.

Aina jossain on kello viisi

”It’s always on Five in Margaritaville come to think of it”

Murh!

Ihmiseksi, joka väittää ettei halua loukata muita tai edes ärsyttää heitä, osaan kyllä valita sanani todella hienosti. Tuntuu, ettei viime aikoina ole mennyt viikkoa ilman vahinkoa. Tätä menoahan minulta loppuvat ihmiset muutamassa vuodessa. Hmm… ehkäpä kyseessä on joku aiemmin dokumentoimaton nappien sivuvaikutus. Pitääpä mainita tohtorille.

Tie poikki

Maassa ei ole lunta. Tontuilla on tie poikki. Lahjoja ei voi toimittaa perille. Minua laulattaa ja naurattaa. Maailma on nyt jotenkin erilainen, parempi.

Epäkunnioitus

– Tääl o suklaakakkuaki, mut sie et saa yhtään ko sie oot niin vammanen. – Hmm… toi ei oikein kuulosta kunnioittavalle… – Enhä mie sinnuu kunnioitakkaa! Puhelimessa eilen 13-vuotiaan veljentyttäreni kanssa. Aina sama juttu hameväen kanssa: I gets no respect. Höh.

Veljet

Voiko pelkällä puheella parantaa? En tiedä, mutta yritettävä on. Viime yönä, hyvin poikkeuksellisesti, soitin kännipuhelun veljelleni. Emme ole pariinkymmeneen vuoteen puhuneet noin pitkään. Pyysin anteeksi sitä muinaista kertaa jolloin saatoin hänet hengenvaaraan, ja sanoin ettei hänen tulisi murehtia kotipaikkamme menetystä. Keskustelun jälkeen tuntuu … erilaiselta. […]