Olen kuullut afrikkalaisesta sanonnasta, jonka mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Itärajan pinnassa lapsi voidaan korvata kissalla ja kasvattaminen ylläpidolla.
Se meni kutakuinkin näin.
Kissan (K) omistajat (I ja P) lähtivät matkalle pohjoiseen. Mies ja nainen (M ja N) jäivät mökille vahtimaan K:ta ja ylipäätään nauttimaan kesästä.
Ensimmäinen päivä meni yllätyksittä, toinen päivä ei aivan. Ollessaan uimassa saunomisen yhteydessä N kuuli kolinaa mökiltä. Silmälasittomia kun olivat, eivät M ja N pystyneet tunnistamaan paikalle saapunutta henkilöä X. Kantavalla äänenkäytöllä kävi ilmi, että kyse oli mökkinaapurista ja perheystävästä, joka tullut ruokkimaan kissan (K).
Tapahtumien kulku, sellaisena kuin sen ymmärsin, oli seuraava: henkilö A oli nähnyt K:ta tuntomerkeiltään vastaavan kissan B:n pihassa ja soittanut kissan omistajille (I ja P). I oli tämän jälkeen välittömästi yrittänyt useita kertoja tavoittaa M:ää ja N:ää siinä onnistumatta.
Epäonnistuttuaan kissan ensisijaisen tukiverkon tavoittamisessa, I otti yhteyttä lähimökin omistajaan (H), joka pahoitteli ettei ollut juuri sillä hetkellä asumuksellaan, mutta hänen sisarensa (X) oli.
Saamiensa ohjeiden mukaan X kävi syöttämässä kissan (K) — joka oli ilmeisesti pysytellyt pihapiirissä koko päivän — ja kirjoittamassa Hesarin ylälaitaan ”terveisiä äidiltä, kävin syöttämässä kissan”. Niin.
Tämä antaa lisätukea teorialleni, jonka mukaan ihmiset pitävät koiria lemmikkeinään, mutta kissat ihmisiä.
]]>Haahuilussa on se hyvä puoli, että joskus kävelee vahingossa oikeasta ovesta sisään.
Oli alkuviikko ja olimme olleet Dourossa vasta vähän aikaa. Ihmettelimme miksi kaupunki oli täynnä naamiaisasuisia lapsia. Trilleriä virittäville voin vinkata, että vilaisu valkoiseen halloween-naamarin pukeutuneesta lapsesta hedelmähyllyjen välissä on aikamoinen näky.
Eksyimme illalla paikalliseen kuppilaan, koska minulla oli jano. Vastaanotto oli kielivaikeuksista — illan isäntä, kuvassa tyttärensä kanssa, puhui ranskaa, portugalia ja arabiaa, hänen englannin kielensä rajoittui selkäänpaukutukseen, halaamiseen ja toistuvaan kehotukseen ”Celebrate!” — huolimatta sydämellinen ja antelias.
Englantia puhuvan ”pönk”-asuisen naisen avulla aloimme viimein ymmärtää mistä oli kysymys. Dourossa vietettiin tuolloin vuotuista karnevaalia, Rion karnevaalien sisarjuhlaa, joka oli vasta pääsemässä vauhtiin. Ja juhlat, joita hartaasti kuokimme, olivat paikallisen kuntosalin väen naamiaiset. Kas.
Juhlakansa oli lievästi ilmaisten värikästä ja hyväntuulista, eivät lainkaan stereotyyppisiä kuntosalin asiakkaita. Meille pidettiin seuraa ja nyittiin tanssilattialle. Silmän välttäessä pöytään ilmestyi herkullista juomaa ja ruokaa. Hämmentävää, miten aivan vieraassa tilanteessa voi tuntea olevansa täysin kotonaan.
Illan lopuksi kävi ilmi, että olemme suomalaisia. Isäntä riemastui, kaivoi juhlijoiden joukosta puoliksi tanskalaisen, öljysheikiksi pukeutuneen kaverin ja esitteli meidät. Kaikkihan me pohjoismaalaiset todennäköisesti tunnemme toisemme.
Elämä on toisinaan suloista.
]]>]]>The Emperor of Ice-Cream
Call the roller of big cigars,
The muscular one, and bid him whip
In kitchen cups concupiscent curds.
Let the wenches dawdle in such dress
As they are used to wear, and let the boys
Bring flowers in last month’s newspapers.
Let be be finale of seem.
The only emperor is the emperor of ice-cream.Take from the dresser of deal,
Lacking the three glass knobs, that sheet
On which she embroidered fantails once
And spread it so as to cover her face.
If her horny feet protrude, they come
To show how cold she is, and dumb.
Let the lamp affix its beam.
The only emperor is the emperor of ice-cream.
– Wallace Stevens
Snow falling and night falling fast, oh, fast
In a field I looked into going past,
And the ground almost covered smooth in snow,
But a few weeds and stubble showing last.The woods around it have it–it is theirs.
All animals are smothered in their lairs.
I am too absent-spirited to count;
The loneliness includes me unawares.And lonely as it is that loneliness
Will be more lonely ere it will be less–
A blanker whiteness of benighted snow
With no expression, nothing to express.They cannot scare me with their empty spaces
Between stars–on stars where no human race is.
I have it in me so much nearer home
To scare myself with my own desert places.
-Robert Frost: Desert Places
Hei! Runoutta!
]]>…Gratiolet haluaisi luoda romaanisankarin, oikean sankarin eikä mitään makkarasta ja tuhotöistä haaveilevaa puolalaista läskimahaa, vaan todellisen vaeltavan ritarin …
–Perec: Elämä: Käyttöohje
Myönnän nauraneeni.
]]>Lapsuus meni menojaan, intoni laimeni ja tiikerit vanhenivat ja ränsistyivät, mutta ne palaavat yhä kun nukun. Alitajuntani kaoottisissa kerrostumissa ne ovat säilyttäneet asemansa. Kaikenlaiset unet kummittelevat öisin mielessäni, kunnes tajuan ne uniksi. Ajattelen silloin: tämä on unta, tahtoni huvittelua, ja koska minulla on nyt rajaton valta, taidankin luoda tiikerin.
Mutta voi kykenemättömyyttäni! Uneni eivät koskaan ole pystyneet synnyttämään himoitsemaani petoa. Tosin tiikeri ilmestyy, mutta se on täytetty tai vaivainen, rakenteeltaan epäpuhdas ja vaihteleva, kooltaan luvattoman suuri tai häviävän pieni, ja joskus aivan koiran tai linnun näköinen.
–Jorge Luis Borges: Unitiikerit
Huomenna minut arvioidaan. Tänään luen Borgesia.
]]>Me ojensimme käsiämme ja meidän sormenpäämme koskettivat, minun lämpiminä ja rasvaisina, hänen kylminä ja sileinä, pelkkänä värillisen valon heijastuksena lasista.
–Steven Hall: Haiteksti
Nokkela, nokkela Steven Hall, tai kuten anglot kenties sanoisivat: clever bastard, that Steven Hall.
]]>Vankina paikoillani, vankina siinä tajuamisen ja tiedostamisen hetkessä, jolloin kaikki nopeasti kirkastui ja tämä olio, tämä tapahtuma, johon olin osunut aivan sattumalta, oli joka puolella ympärilläni, välittömänä ja todellisena, minä halusin sen tapahtuvan. Halusin antaa polvien pettää, hartioiden lysähtää, antaa periksi — kaatua eteenpäin, romahtaa ja lopulta, kiitollisena, menettää tajuntani. Hirviöjoki voisi viedä minut mennessään, avata solmuni ja purkaa minut minne ja miten haluaa, sillä suoraan sanoen minä olin jo ihan saamarin väsynyt tekemään surkean parhaani ihmisolennon ainesosasteni koossapitämiseksi. Halusin kasaantua, lillua lietteenä, kietoutua puunrunkoihin hylkytavarana, hylättynä, tiedottomana roskana tulvan jäljissä. Halusin olla kokonaan tyhjä, kokonaan poissa.
– Steven Hall: Haiteksti
En pysty paremmin murtumista kuvaamaan, siksi lainaan paremmiltani.
]]>… luonnostaan taipuvainen tautiin, jonka nimenä tuohon aikaan oli rahanpuute — kipu vailla vertaa. Kuitenkin hän tarpeen tullen tiesi rahan hankkimiseksi kuusikymmentäkolme eri tapaa, joista kaikkein kunniallisin ja tavallisin oli varkain tehty anastus. Hän oli Pariisin suurin ilkimys, koijari, juomari, katujen luuhaaja ja yöjalan kulkija, mutta muutoin maailman oivallisin miekkonen…
– Georges Perec: Elämä: Käyttöohje
Hymyilyttää.
]]>En ole niitä, jotka viljelevät järkevästi palstaansa voidakseen vuosi toisensa jälkeen korjata siitä sadon: minulla on neoliittinen äly. Aivan kuten alkuasukkaiden pensaskulot, se toisinaan sytyttää tutkimattomia mantuja ja kenties hedelmöittää ne muutamaa kiireessä poimittua satoa varten jättäen taakseen hävitetyn maan.
Claude Lévi-Strauss: Tropiikin kasvot
Ahaa… nyt taidan viimein ymmärtää.
]]>