Setäni, Pajatso

[15.06.02 10:15]

Alakuloinen pajatso.

pajatso s.

1. italialaisen rahvaannäytelmän koomillinen, us. kirjavapukuinen henkilö; yl. ilveilijä, kujeilija, klovni, narri.
2. puhek. raha-automaatti | Pelata p:a.

Muistan vielä ensimmäisen näkemäni pajatson, vanhan rakkineen, joka nieli 20 (!) pennin kolikoita. Oli kesäilta, olin tuolloin vielä autuaasti oppivelvollisuuden ulkopuolella. Olin suorittamassa isältä saamaani tehtävää; hakemassa setääni, tuurijuoppoa, ulos eräästä keskikalja­baarista isäni odottaessa pihalla autossa. Setä oli riemuin­nut reippautensa loppuun, tuhlaajapoika oli valmis kotiinpaluuseen.

Astuessani sisään Peten Baariin — oli ensimmäinen kertani — törmäsin moniin uusiin asioihin: paikka oli hämärä ja täynnä kännisiä alkuasukkaita kirjavissa verkkareissaan, ukoilla tuntui olevan hauskaa, muistan kovaäänisen puheensorinan ja naurun­rähäkät, sakean tupakan­savun, tuhkat kaljalammikoissa. Tämä oli siis aikuisten maailma, hmm.

Kävelin setäni pöydän ääreen ja selitin tärkeänä, että kyyti oli tullut, lähdetään. Setäni reagoi asiaan humalaisen ripeästi; sytytti tupakan ja jatkoi juttuaan.

Uudestaan.

Tällä kertaa sain kiinnitettyä hänen huomionsa niin pitkäksi aikaa, että viesti tuntui menneen perille. Setä selitti jotain, että menee vielä hetki, pelaa vaikka pajatsoa, työntäen samalla kouraani muutaman kolikon.

Mikä ihmeen pajatso, ajattelin.

Joku baarin muista asiakkaista huomasi, että nassikka ei oikein ollut pysynyt mukana ja alkoi opastaa. Ahaa... tästä voi siis voittaa rahaa. Pajatso tuntui olevan tärkeä asia. Hienoa. Tuolilla seisten pelasin setäni antamat rahat; aloittelijan tuurilla voitin jonkun pikkuvoiton ja pelasin senkin. Höh. Oliko tässä nyt kaikki? En tajunnut ollenkaan, mitä hienoa pajatsossa oli.

En tietenkään tuolloin sitä ymmärtänyt, mutta pelaaminen on niitä erikoistapauksia, joihin en jää koukkuun.

Paitsi pajatsoon, setäni tutustutti minut ja veljeni moniin muihinkin asioihin ja näytti niiden niksit: verkonlasku, soutaminen, onkiminen, autolla ajaminen, eläinten lopettaminen, ja kun ensimmäisen kerran maistoin olutta, se oli tietenkin setäni pullosta. Sedältäni oppimieni asioiden lista on pitkä. Tärkein oppitunti oli ehkä se, että mikään ei ole sitä miltä se näyttää, varsinkaan pellen hilpeys.

top